Olemme syyllisiä, jos emme puutu kiusaamiseen

Olemme syyllisiä – jos emme puutu kiusaamiseen.

Me kaikki olemme vastuussa kiusaamisen jatkumisesta, koska siedämme toistemme kiusaamista, mollaamista, henkistä ja fyysistä väkivaltaa.  Jokainen, joka näkee tai kuulee eri asteista kiusaamista tai väkivaltaa, eikä tee mitään sen lopettamiseksi, on osasyyllinen.

 Vain se, että nostamme äänemme: Lopeta heti! Seis!  Älä lyö! voi pysäyttää kiusaamisen ja lohduttaa kiusattua: Joku puolustaa häntä. Mitä useampi on mukana sen parempi. Jos emme tee mitään, annamme suostumuksemme kiusaamiseen vaikenemalla. Tämän kuoliaaksi vaikenemisen on loputtava.

On merkillepantavaa, kuinka vähän koulun rehtori ja kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja kantavat vastuuta pitkään jatkuneesta  kiusaamisesta, ryhmästä sulkemisesta ja väkivallasta, mikä sai loogisen ja traagisen lopun joulukuussa Käpylässä. Jokainen rehtori ja kasvatuksesta vastaava johtaja varmasti ajattelee, että sama olisi voinut tapahtua heidän koulussaan tai kaupungissaan. Niinpä olisi voinut. Jos kasvatuksemme ja koulutuksemme kärki on näin hampaaton puuttumaan kasvatuksemme ydin-asiaan; meidän kaikkien tasavertaiseen ihmisarvoon ja sen loukkauksiin, olemme vakavassa kriisissä kansakuntana. Välinpitämättömyys kumpuaa pelosta ja vihasta, vaikka onkin passiivista. Meidän jokaisen on tunnustettava tämä. Näin ei saa jatkua!

Nuoren 16 v koulupojan tapaus todistaa sen, miten vieraantuneita olemme kulttuurina toisistamme välittämisestä, ja miten sitoutuneita (tiedostamattamme) sen sijaan olemme vastuun pakoiluun ja silmien sulkemiseen. Emme tarkoituksella, vaan koska emme osaa ensin hyväksyä, käsitellä ja hallita omaa ehkä piilotettua viha-energiaamme ja pahaa oloa. Tuomitsemme sen ja piilotamme sen itseltämme, syvästi inhimillisiä kun olemme. Lisäksi meiltä puuttuu ymmärrystä siitä, miten agressioon voisi suhtautua muuten kuin tuomitsemalla ja rankaisemalla. Tämä on auttanut ratkaisemaan ongelmaa yhtä vähän kuin katseen kääntäminen muualle. Kiusaamiseen ja väkivaltaan on puututtava aikaisemmin. Kenelle se kuuluu? Kaikille meille, jotka näkevät tai kuulevat siitä. Jokaikiselle. 

Tarvitaan periksi antamatonta rakkautta. 

Periksi antamaton rakkaus tarkoittaa, että teemme kaikkemme, jotta jokainen kiusaaja ja kiusattu tulee huomaamaan, että heillä on väliä, että yhteisö ei hyväksy käytöstä, jossa toisen ihmisen koskemattomuutta rikotaan. Näin ei vain toimita! Näin ei saa tehdä! Siihen on puututtava heti.

Agressio- tietopaketti tulee sisällyttää koulun tunnekasvatukseen. Opettajat tarvitsevat koulutusta. Vaikein asia on käsitellä asia sekä kiusaajan että kiusatun kannalta. Molemmat tarvitsevat apua.

En tunne agression hallinta ohjelmia, joita meillä Suomess on, mutta väitän, että jos meillä olisi tehokas agression puuttumisohjelma, sitä voisi helpommin soveltaa kouluissa, työpaikoilla tai kodeissa.

Tämän ohjelman tulee olla kokonaisvaltainen toimiakseen; kattavuuden tulisi olla poikkitieteellinen, filosofis, eettis, pedagooginen, psykologinen ja lainopillinen. 

Lähtökohdan tulee olla arvoista: ihmisarvo, lähimmäisenrakkaus. Psykologinen tietopohja ja elämyksellinen kokemus ärsytys-viha-energioista ja miltä ne tuntuvat tunteena ja millaisia ajatuksia tunteeseen liittyy. Adrenaliinin, hyökkäyksen ja pelon tunne kehossa, miten kädet ja jalat aktivoituvat. Mieli haluaa satuttaa, kädet lyödä ja jalat joko potkia tai paeta. Tämä kaikki on hyvä tuntea kurssi-tilanteessa, mutta niin, että ei vahingoiteta ketään. Kun vihan vaikutus elimistöön on aktivoitunut, voidaan viha energia laittaa sivuun siitä, kuka me itse olemme. Me emme ole tunteemme, ajatuksemme tai edes kehomme vaan me olemme ytimeltämme se, joka tarkkailee ja jolla on kaikki tämä hallinnassaan.