Olemisen sietämätön keveys

  Taannoin näin filmin nimeltään ”Olemisen sietämätön keveys.” Filmin nimi muistui mieleeni, kun mietin olotilaa, joka olisi kroonisen stressin vastakohta. Jokaisella ihmisellä on varmasti mielessään aika, jolloin stressistä ei ollut tietoakaan. Olo oli onnellinen ja kiireetön, ikään kuin aika olisi seisahtunut. Itselläni sellainen tilanne oli nuorena tyttönä maalla kesällä. Olin uimarannalla perheen ja ystävän kanssa lämpöisen kesätuulen vilvoittaessa auringon lämmittämää ihoa. Järveen pulahtaminen oli mahdollista heti, kun tuli liian kuuma. Kesäloma oli alkanut ja kouluhuolet väistyneet. Hyvä ystävä oli tullut maalle juhannuksen viettoon. Olo oli auvoinen. Mitään ei puuttunut eikä mitään ollut liikaa. Mieli ja sydän sulautuivat kehon kanssa kuumaan hiekkaan ja ystävän läheisyys täydensi tilanteen lähes sietämättömän kevyeksi. Tuon hetken muisteleminen levittää hyvän olon kehoon ja mieli hymyilee. Mikä on sinun hetkesi, jolloin olit iloinen ja onnellinen? Jokaisella on varmasti oma versio tai useampikin, jolloin aika on ikään kuin seisahtunut ja hetki on ollut täydellinen. Voi vain kuvitella että elimistön joka solu voi hyvin, koska meillä on hyvä olla. Onko meillä mitään keinoa vaikuttaa omaan oloomme, silloin kun olosuhteet eivät ole puolellamme? Monen ihmisen elämän arki on kaukana täydellisyydestä. Mitä me itse voimme, vai voimmeko, silloin kun elämän ja työn realiteetit eivät näytä jättävän meille paljoakaan pelivaraa? Minä haluan ottaa sen kannan, että aina voi vaikuttaa jotenkin. Voi ajatella itselle kannustavia ajatuksia silloinkin, kun näyttää ja tuntuu hyvin vaikealta. Helppoa tämä ei ole, mutta mahdollista, koska me itse ajattelemme ajatuksemme. Voimme siis valita sellaisen kannan, että tästä selvitään, vaikka tilanne olisi kuinka vaikea. Jos emme päätä kannustaa itseämme niin antaudumme olosuhteiden uhriksi. Kuka haluaa olla uhri, jos voi ajatella itsensä sankariksi todella vaikean tilanteen selvittämisessä? Ryhdytään yhdessä arkemme sankariksi! Miksikö? Koska vaihtoehto ei kiinnosta, vaikka hetkellisesti se antaakin jonkinlaista lohdutuksen tapaista. Kuten aiemmin on mainittu, stressi kuuluu elämään, mutta krooninen stressi ei. Vaikeutena krooniseksi muuttuvan stressin tunnistamisessa on se, että tilaan tottuu. Siinä voi sitten käydä kuten laboratoriokokeen sammakon. Opiskelijat tutkivat refleksejä sammakkoa käyttäen. Sammakko pudotettiin kuumaan veteen. Se hyppäsi pois vedestä välittömästi. Sitten sammakko pantiin vesikattilaan, jossa oli haaleata vettä, jota lämmitettiin hyvin hitaasti. Sammakko ei ymmärtänyt hypätä pois, vaikka vedestä tuli liian kuumaa. Veden lämpö kasvoi hitaasti ja salakavalasti, jolloin sammakon kävi huonosti. Tämä raaka opetus sopii krooniseen stressiin, sillä sekin tappaa, vaikka hitaasti, ellei asiaan tule muutosta. Tunnistetaan siis stressin pitkittyminen ajoissa ja tehdään jotain sen poistamiseksi. Keinoja on monia, ja oikeaksi sen tekee se, että se vähentää sinun stressiäsi. Mieti mikä sinulle on mieluista ja rentouttavaa? Lisää se ohjelmaasi, sillä lyhytkin ilon ja onnen hetki pyyhkäisee stressiä pois, kun stressistä ei ole vielä tullut olemisen tapaa.   Jos et enää osaa iloita elämän pienistä asioista, hae apua. Tilaa vaikka hieronta aika. Tunnin hieronta rentouttaa kokonaisvaltaisesti mieltä ja kehoa. Jos yksi kerta ei riitä, käy vaikka kerran viikossa. Jos sekään ei riitä, hakeudu stressiklinikkaohjelmaamme. Olemme sitoutuneita tekemään kaikkemme auttaaksemme stressin hoidossa. Elämä on nauttimisen arvoista. Mitä jos olomme olisi suorastaan sietämättömän keveä? Olisiko se tavoittelemisen arvoista? Sinä sen päätät.