Kuka vastaa hyvinvoinnistasi?

Terveydenhoidon julkisen rahoituksen murroksessa herää kysymys: kuka vastaa hyvinvoinnistani? Monet meistä ovat huolissaan siitä että säästötoimet kohdistuvat yhä enemmän jo totuttuihin  etuihin hyvinvointivaltiossamme. Mitenkäs nyt pärjätään? Siinä pulma, johon etsimme vastauksia valtiolta, kunnalta ja muilta tahoilta ympäriltämme ja itsemme ulkopuolelta. Uutiset ovat huonoja. Entäs jos ottaisimmekin itse vastuun oman kuntomme hoidosta, hyvinvoinnistamme ja siten myös välillisesti sairauksiemme ehkäisemisestä­. Ei siksi ettei se kuuluisi myös kunnille ja valtiolle, vaan siksi että meidän terveytemme on ennen kaikkea meille itselle kaikkein tärkeintä ja siksi otamme siitä niin paljon vastuuta kuin voimme. Elämänilo ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Näin ajattelen ja muistan vanhemman polvenkin tähdentäneen sitä, että terveys on kaikkein tärkeintä. Usein se jäi puheeseen ja toiminnan tasolla ei noudatettukaan enää tätä periaatetta, vaan elintavat muuttuivat yhä huonommiksi terveyden kannalta sitä mukaa kuin elintaso parani. Nyt kun elintapasairaudet ovat lisääntyneet, oman hyvinvoinnin säilyttäminen on myöhäistä. Nyt vaaditaan järeämpiä keinoja ja ollaan sairaanhoidon tarpeessa. Kuinka tähän on tultu? Herääkin kysymys: onko hyvinvointi hyvinvoinnin este? Kysymys on huono ja mieltä vailla, mutta niin on tilannekin. Liikunnan ja kansanterveyden opettajana, psykologina ja valmentajana olen sitä mieltä, että voimme itse vaikuttaa omaan hyvinvointiimme hyvin paljon elintavoillamme. Onko tämä jotenkin uutta ja mullistavaa? Ei. Tämän sanominen ei  kuitenkaan riitä. Tarvitaan toimintaa ja tekoja. Puhe  on halpaa, sanotaan. Miksi siis emme ottaisi enemmän vastuuta  omasta hyvinvoinnistamme yksilöinä, kun yhteiskunnan käyttövarat näyttävät olevan rajoitetut.  Onhan hyvä olo mitä suuremmassa määrin meidän omassa intressissämme. Keinotkin ovat yksinkertaisia, ei kuitenkaan helppoja ja vaivattomia, koska vastassa on oma mukavuudenhalumme - vastustajistamme yksi vaikeimmista. Keinoja ovat mm.  riittävä lepo, terveellinen ruokavalio, liikunta, tupakoinnin ja liiallisen alkoholin välttäminen. Hyvään mieleen vaikuttavat mm. koetanko olla ystävällinen ja rakentava yksilö työssä ja vapaa ajalla? Nautinko elämästäni ja koetanko elää toiveitteni mukaan mahdollisimman paljon. Nämä asiat luovat perustan hyvinvoinnillemme. Niitä ei kukaan muu voi meille antaa kuin me itse: ei lääkäri eikä apteekkikaan, vaikka sairauksissa näitä tahoja tarvitsemmekin. Edellä suositteleni vastuuta sinne, missä päätöksenteko omasta itsestä joka tapauksessa tapahtuu, meille itsellemme. Onko tämä hyvä vai huono uutinen? Vastuunotto antaa valtaa oman terveyden suhteen. Vastuunpakoilijalle tämä on kauhistus, mutta muille hyvä uutinen. Jos ottaisimme oman hyvinvoinnin sydämen asiaksemme eläisimme paremmanlaatuista elämää ja pysyisimme terveempinä pitempään. Silloin julkinen rahoituskin riittäisi paremmin huolehtimaan niistä heikommista ryhmistä, jotka sitä oikeasti tarvitsevat - siis ei vain mukavuudenhalun vuoksi. Masennuslääkkeiden syönti kertoo siitä että ennalta ehkäisyä ei ole painotettu tarpeeksi. Tulin juuri avantouinnilta ja voin täysin yhtyä toisen avantouimarin huomioon, jonka hän oli itsessään tehnyt kun avantouinnista oli kulunut useampi viikko. Pinna oli päässyt kiristymään paljon enemmän kuin silloin kun avantouintia oli säännöllisesti harjoittanut. Tämä on vain esimerkki miten itse voimme mielialaakin hoitaa luonnonmukaisesti. Olisi toivottavaa että yhteiskunnan päättäjät käyttäisivät laskukykyjään ja ottaisivat ihmisten kannustamisen hyvinvointiin tuettavaksi asiaksi esim. liikuntasetelit ja hierontasetelit. Yhteiskunnan (Kelan) tuen painopisateen tulisi kokonaan muuttua jotta terveenä pysyminen koettaisiin kannattavaksi. Nykyisellään asia ei niin ole. Hallitus hallitse! Ulla Saarela